Viime maaliskuussa Tallinnassa virkaansa asetettu Viron kirkon päämies, metropoliitta Stefanos, totesi Aamun Koitolle, että Viron ja Venäjän kirkollisissa suhteissa on yhä ongelmia. Yksi keskeisistä on kysymys Moskovan patriarkaatin alaisten seurakuntien asemasta Virossa.

Metropoliitan mukaan Virossa ei voi olla kuin yksi ortodoksinen kirkko. Venäjän kirkon alaiset seurakunnat voivat Stefanoksen mukaan muodostaa oman hiippakuntansa kuten Moskovan patriarkaattikin on hiljan ehdottanut. Aiemmin Moskovan alaisille seurakunnille on haluttu suurempi autonomia. Metropoliitta uskoi,että sikäli kuin demokratia ja irtautuminen kommunismin ajan rasitteista etenevät Venäjän kirkossa Viron ja Venäjän kirkolliset suhteetkin paranevat.

Pappispula Metropoliitta Stefanoksen mukaan Viron kirkon seurakunnissa on sekä myönteistä kehitystä että ongelmia. Myönteisinä seikkoina metropoliitta piti kirkon hallinnon vakiintumista ja sen kautta myös seurakuntaelämän rakentumista kestävälle pohjalle.
Tähän kehitykseen on Stefanoksen mukaan vaikuttanut kaksi seikkaa : Suomen ortodoksisen kirkon, erityisesti arkkipiispa Johanneksen, antama tuki sekä virolaisten ruustinnojen vahva työpanos.

Naisilla on merkittävä rooli Viron kirkon kasvatus- ja sosiaalityössä.

Ongelmista suurimpia on metropoliitan mukaan pappispula ja papiston ikärakenne. Pappeja on kaikkiaan vain parikymmentä ja heistä osa on jo iäkkäitä. Suurempi osa on varsin nuoria ja heiltä puuttuu kokemusta ja monessa tapauksessa myös riittävä koulutus. Pappispulan vuoksi Viron kirkko ei myöskään voi perustaa uusia seurakuntia ja ottaa käyttöön uusia kirkkoja niin nopeasti kuin virolaiset ortodoksit haluaisivat.

Toinen ongelma on ihmisten ortodoksisuuden tuntemuksen pinnallisuus sekä kirkon tehtävän näkeminen ahtaasti liturgian toimittamisena pyhäkössä. Kirkolla on kuitenkin myös tärkeä sosiaalinen tehtävä, metropoliitta muistutti.

Kaikesta huolimatta ongelmat ovat Jumalan avulla voitettavissa, metropoliitta totesi. (AK)

AK haastatteli metropoliitta Stefanosta Valamossa 17.-25.7. olleen Syndesmoksen 16. yleiskokouksen yhteydessä.

Tagasi sisukorda